Colour Affection?

Stripe addiction? I did not get the popularity of Colour Affection shawl when everyone was still knitting it. But now that the idea of it has been brewing for a couple of years, I finally picked up my needles, chose my favourite colours, and started knitting.

The problem is that the shawl is looking really small. After reading from several blogs that the pattern makes a h u g e shawl to wrap oneself into, I am somewhat disappointed. As my shawl is less than 30cm deep.... looks like a scarf.

Then there's the issue with the colours that I chose: not enough contrast, I'm afraid. Well. As I have finished this and it was such a nice thing to knit, I cast on for another one. With a thicker yarn and bigger needles this time. Maybe the second time's the charm? and maybe I can transform this one into something more shawl-like by wet blogging it. I truly hope so.

Vihdoin täälläkin neulotaan Veera Välimäen raitoja. Kesti pari vuotta ennen kuin Colour Affectionin charmi puri ja neulomus pääsi puikoille. Valitsin lempivärit, ja aloin neuloa. Tosin neulomus näyttää hyvin epäilyttävältä. 
Ensinnäkin värit ovat liian samaa tummuusastetta (niiden valoisuusarvo on liian samankaltainen) joten koko huivi näyttää tummahkolta. Toinen asia on huivin koko. Nyt valmiina, mutta vielä sileyttämättömänä, se on kaikkea muuta kuin se ihanan iso kääriytymishuivi, josta olen muiden blogeista lukenut. Korkeutta ehkä nafti 30cm ja muoto enempi kaulaliinamainen. Silmukkaluvut ovat oikein, joten en tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä märkäsileytys pelastaa huivin, se jää nähtäväksi. 
Noh. 
Näistä pienistä vastoinkäymisistä sisuuntuneena kerin itsevärjättyjä paksumpia lankoja ja aloitin uudelleen. Näyttää paremmalta. Ehkä toinen kerta toden sanoo...