Digital print shirts - Digiprinttipaidat

My son is no stranger to fabric shopping and he has recently realised that if he asks real nicely, I will make something for him too.
Well, the digital print in a long sleeved t-shirt here was bought in just that kind of situation. He saw it and then it was "please, Pleeeeaaaase, make me something ! I like these pictures! " so of course (!) I bought it.

Sewing these shirts was so much easier than taking photos on my little rascal... he just won't stay still. (well - I think it's natural, he is 3!) So just to prove you that I tried....

 And then same shirts on the floor, so that you can actually see something:-)

 I personally love that elephant print. I used my son's raglan sleeved t-shirt to cut this one, and it came out very nicely I think. I had earlier sewn a drapey long top from the viscose jersey that I here used for sleeves and a back piece.


Later, I even managed to take some photos were these shirts are on my darling little boy.  (Success!!)
  
Käsityöntekijän kotona lapsetkin oppivat jo nuoresta pitäen käymään kangaskaupoilla jne. Poikanikin on siihen jo varsin tottunut. Ja on vihdoin myös huomannut, että jos hän jotain oikein kovasti haluaa, ja sitä osaa nätisti pyytää , niin ehkä äiti ostaa kangasta uuteen paitaan. No näinhän siinä kävi tuon pitkähihaisen paidan digiprintin kanssa. Poika liimaantui kiinni kankaaseen EK:ssa ja tykkäsi siitä niin kovasti että pakkohan siitä oli paita tehdä.

 Itse olen varsin tykästynyt tuohon elefanttiprinttiin. Kaveriksi sille käytin hihoissa ja takakappaleella itselleni tekemästäni toppihässäkän ompelusta ylijäänyttä tie-dye viskoosi jerseytä. 
Peltilelupprintin kaava on uusimmasta Ottobresta (6/2015) tpaidan leikkelin poitsun raglanhihaista teepparia apuna käyttäen. Näistä tuli kyllä todella tykätyt paidat. Ja olisi kankaita vielä toisiin mokomiin jäljellä... kun vain ehtisi ompelemaan (tai eihän se ompeleminenkaan, vaan se leikkaaminen...) 

Se on sanottava että liikkuvaisten lasten kuvaaminen ei ikinä ole ollut tämän maman forté, suurin osa kuvista oli tuollaisia kahden ensimmäisen kuvan tapaisia. Poika hymyili ja liikkui jatkuvasti. Onneksi on lattia, joka ei liiku mihinkään. Eli siinä kun kuvaa niin näkeekin mitä on tullut tehtyä. Lopulta poitsu rauhottui hetkeksi, ja sain kuvat jopa päällä. Voitto!