Lacy baktus

At first there was a skillfully dyed shetland wool fibre (by Wildcraft), which I spun to a 2-ply yarn. Then it was placed in the basket to be admired and patted every now and then. During many, many, many months it got buried ever deeper in that basket and finally, It got forgotten.
Until last week, when I went through the forementioned basket and found the lonely skein of Lichen- coloured handspun.

  Lacy Baktus. That was its destiny. And after some two nights of nearly fervent knitting it came to be my new scarf.

Joskus ammoisina aikoina (muutama vuosi sitten) ostin ihanaista Wildcraftin shetlannin villaa ja surruttelin siitä rukillani kaksisäikeistä lankaa. Voi miten nättiä se olikaan ja jäin miettimään mitä siitä neuloisinkaan. Vyyhti pääsi lankakoriin päällimmäiseksi ja sitä aina välillä salaa ihailin ja ehkä vähän saatoin silittääkin.
 Sitten, kuin huomaamatta, vyyhti sai lisää kavereita ja alkoi hautautua yhä syvemmälle korin uumeniin. Ja sinne se unohtui. Noin vain! Oma ihana lankani oli jäänyt totaalisesti muiden, uudempien lankojen varjoon. 
Kunnes - viime viikolla kävin läpi kyseistä koria ja löysin vyyhdin melkein korin pohjalta! Ja näin että siinä se oli - minun uusi lacy baktus huivini. Kerin langan ja aloin neuloa. Eipä aikaakaan niin baktus-huivi oli valmis. Ja sen värinvaihdot ovat niin kauniit. Ja sävyt viileät mutta lanka itsessään lämmintä. Enää ei tarvitse lankaparan unohdettuna odotella kohtaloaan, vaan se saa viettää monia hetkiä kaulaani lämmittäen.