I have a confession to make. I've become a runner.
Last saturday I ran my 1st half marathon in Turku, at Paavo Nurmi Marathon event.
I'm not gonna be coy about it as I'm so proud of myself! I did it! I could run through a half marathon and if someone would have told me this a year ago I would have laughed at them. Because - a year ago I decided that something needed to be done. I could walk for ages, pushing my youngest in a pram, but to run?? no way. My first goal was to be able to run 5km. When I faced the challenge of running 8minutes straight I thought I would die.... yep. I was not in a very good shape at all....
And for me to get from there to this: running over 2 hours and over 20km straight with no walking or anything... that is an achievement to me.
Guess what: next year I might try a full scale marathon..
And to go with the theme it is Tour de France and therefore Tour de Fleece time again.
I checked my supply of rovings and it does not look too peachy as I only have the ones in the photo in my stash. (unbelievable but true! note to self: source some more fibre...)
But that has to do this time. I'm definitely going to spin along with the race. Oh how sporty my life has become...:-)
Pitää tunnustaa jotain. Olen juoksija. Uskallan jo sanoa näin, koska lauantaina juoksin ensimmäisen puolimaratonini Turkuses. Enkä ole juossut vielä vuottakaan. Eli olen ihan älyttömän ylpeä suorituksestani... Sillä vuosi sitten tulin siihen pisteeseen neljännen lapsen saamisen jälkeen ja loputtomien vaunulenkkien innoittamana että pitäis varmaan tehdä jotain. Siis hankkia jonkinlainen kunto. Vaunujahan työntää vaikka täältä ikuisuuteen, mutta juokseminen. Se olikin sitten jotain ihan muuta. Muistan kun ensimmäistä kertaa harjoitusohjelma komensi juoksemaan 4+4 minuuttia putkeen. Siis 8minuuttia. Luulin kuolevani. Happi loppui ja jaloissa tuntui.. Ja kun ajattelen että sitkeydellä on tultu nyt pisteeseen jossa pystyn juoksemaan (en hurjan nopeasti mutta kuitenkin) yli kaksi tuntia putkeen ja läpi koko puolimaratonin niin... olen aika ylpeä itsestäni. Ehkä ensi vuonna olisi täyden maratonin aika?
Ja kun näin sporttiseen postaukseen päästiin niin taas on Ranskan ympäriajot käynnissä ja sen mukana kehruutapahtuma Tour de fleece. Olen mukana tänäkin vuonna. Tosin kuidut on aika vähissä (kuten kuvasta voi todeta. tuossa todella on k a i k k i mitä löysin varastosta - hälyyttävää!) mutta kehrään nyt nuo pois nurkista kuleksimasta. Viime vuonna pääsin hienoihin kehruumääriin, tänä vuonna mennään sitten vähän kevennetyllä ohjelmalla.
No comments:
Post a Comment