Pineapple crochet shawl - Ananas-huivi

Sometimes things take their time to get finished. As with my newly finished pineapple-stitch crochet shawl. I think I begun this project way back in summer of 2014. Somehow a longish hybernation period followed, and it wasn't until last December that I finally picked it up again and started hooking again.

 I don't know why this happens with some projects. Do you? Because there's nothing wrong with this pattern. I like this yarn that is Estonian 100% wool single-ply, that I have dyed myself with coreopsis tinctoria a couple of summers back. Working on this one was slightly worksome, as I never quite familiarised myself with the stitch pattern, so I had to read charts all the way through the project. Still, I love the finished shawl. It is exactly what I wanted: a sunny crochet shawl, big enough to wrap around my shoulders. Knotted fringe is great, makes the shawl sort of bohemian.

Joillain projekteilla kestää valmistua. Tämä huivi on siitä erittäin hyvä esimerkki. Halusin virkatun huivin jossa olisi hapsut. Muistan vielä kun näin jollain HSLn bussissa hapsuhuivin ja ajattelin että joku tuollainen olisi ihana. Värjäsin virolaisen ohuen villalangan pari kesää sitten tiikerikunosilmällä ja siitä tuli aurinkoisen keltainen. Kerrassaan mahtava väri. Ja aloin virkata.

Olisikohan se ollut jo edelliskesänä? Taisin tännekin postata kuvan kun virkkailin tätä onnellisena purjehdusreissulla ja silloin oletin että kun kelit kylmenisivät, niin huivi olisi valmis. Vaan kuinka ollakaan, into lopahti ja tämä sai lepäillä rauhassa, täysin keskeneräisenä viime joulukuuhun asti.

Mitään syytä tälle odotukselle en keksi. En kyllä missään vaiheessa päässyt aivan sinuiksi mallivirkkauksen kanssa, eli jouduin koko ajan lukemaan ohjetta.

Toisaalta, nyt kun tämä on valmis niin siinä on kaikki kohdillaan: nätti perinteinen ananas-mallivirkkaus. Ne hapsut jotka jostain syystä oli pakko saada ja värikin on mieleinen.Koko on tarpeeksi iso, jotta tähän voi hyvin kietoutua ja huivia riittää hartioiden ympärille pari kierrosta.  Ehkä tämän piti vain kypsyä siellä korin pohjalla? Käykö muilla koskaan näin?

My Precious - Virkattu aarre

I finished my Sophie's Universe blanket. Cannot believe it. It is so pretty!! If I had Lucy's knack of wonderful expressions, this one would definitely rate as a TA-DAHHH!!

I'm Almost lost for words. Almost. Which is why I'm going to show off my blanket in photos. (lots of them, please click on them to see them better!) I'm so proud of this project!! And for me it really adds a lot to the process that all the yarns have been dyed (by moi) with plants or mushrooms... (not off white, but all the rest) I love those colours!!

Size of the blanket is good. It is approx 160cm * 160cm square. So plenty of warmth for my kids  to crawl under and watch the telly or sth like that. (or for me to take a nap underneath it...)

  

Here my son (3yrs) is showing how he's going to sleep "like a bear" on top of the blanket:-) 
Yllä Pikkumies 3v. näyttää kuinka "karhu nukkuu"...:-)

Valmista tuli! Miten jokin käsityöprojekti voikaan viedä näin totaalisesti mukanaan!?! Huutomerkkejä piisaa tänään, sillä olen aivan innoissani! Tämä on ehkä hienoin ikinä toteuttamani virkkausprojekti. Tai siis on ehdottomasti. Sydäntäni lämmittää erityisesti, että päätin toteuttaa koko komeuden itse värjäämilläni langoilla, ja ainoastaan niillä. (luonnonvalkoinen on ainoa, joka on suoraan kaupasta. Kaikki muut värit on saatu aikaan kasveilla ja sienillä...)

Virkatusta täkistä tuli viikkojen varrella uskollinen kumppani ja se aiheutti jopa lievää mustasukkaisuutta, kun illasta toiseen istuin tämän alla ja virkkasin. Virkkasin ja silittelin pintaa ja taas virkkasin. Ja lopputulos on aivan ihana. Pidän tästä ihan hirvittävän paljon. Voi tätä ylpeyttä! 
Ja samalla on lähes tyhjä olo, kun viikkojen projekti on yhtäkkiä valmis. Noh. Ei hätää, sillä aloitin jo seuraavan, värikkään virkkausprojektin vieroitusoireita helpottamaan. (näkyy tuossa alakuvassa nuorimman tyttäreni takana...)

Mutta tänä iltana ehkä vain istun Sophie's Universen alla (kokoa peitolla on n.160cm *160cm)  ja ihailen sitä. Olen sen taatusti ansainnut. Jos joku haluaa vielä virkata tällaisen niin ohje löytyy edelleen täältä. Suosittelen lämpimästi.

Almost there - Lähes

Note to self: when a crochet (or knitting) pattern is divided into several parts and almost every part ends with the words: "Fasten off and work away your tails of yarn." it just could be wise to do so. Obviously I did not weave in , or work away my tails of yarn while crocheting, so guess what I'm facing now? Yep. Dozens and dozens (probably around 200 actually!) yarn ends. Oh well, this can be therapeutic - right?

 And just a tiny little bit of surface crochet and my blanket is done. Finished.

Välillä voisi olla hyvä tehdä niinkuin ohjeessa kehotetaan. Sophie's Universe peiton ohjehan on ilmestynyt ilmaiseksi 20 osassa, joista lähes jokainen loppuu kehotukseen päätellä langanpäät, ja sileyttää peitto. No päättelinkö langanpäät ? en tietenkään, eli nyt edessä on lähes 200 langanpään päättelyurakka. Onko olemassa ihmistä joka nauttisi lankojen päättelemisestä? En minä ainakaan. 

Noh. Ehkä otan tämän terapauttisena kokemuksena ja päättelen kaikki kertarysäyksellä. Ja kun viimeiset pintavirkkauksetkin on nyt valmiit ei peittoon enää mitään muuta tulekaan. Se olisi niinkuin valmis. Tässähän tulee lähes haikea olo. 
Onneksi on ne langanpätkät vielä...

St. John's Wort - Mäkikuisma

 Last summer I sowed the seeds of St. John's Wort  (Hypericum perforatum) and my plan was to use the flowerheads for dyeing. Nothing happened  then but this summer the plants suddenly started to grow and they blossomed in late July.  I knew that there weren't enough flowers for potent enough dye bath but still decided to give dyeing a go.

Well, the result is not bright nor vivid, but still quite pleasing.

Viime kesänä kylvin mäkikuisman siemeniä ja kun kasvit eivät ollenkaan lähteneet kasvamaan lähes unohdin koko kylvön. Tänä kesänä sitten mäkikuisma alkoikin kasvaa ihan mukavasti ja päätin kokeilla mäkikuisman kukinnoilla värjäämistä. Tiedostin kyllä, että kukkia oli hieman vähänlaisesti, jotta olisin saanut aikaan vahvan väriliemen, mutta silti oli pakko kokeilla värjäämistä.

Lopputulos on kaukana kirkkaasta ja värikylläisestä, mutta sävyt ovat silti varsin kauniit. Kannatti kokeilla.

Dangerously poisonous - Suloinen myrkynkeittäjä

My experiments dyeing have moved on the next level. I've tried dyeing with poisonous stuff - namely Lily of the Valley leaves and poison pax- mushroom. (Paxillus involutus). 

When dyeing with toxic/poisonous plants and mushrooms it is important to work outside, in fresh air. I also normally dry mushrooms before using them for dyeing, but it is not recommended to dry poisonous mushrooms, so I used them fresh. Apart from stench the dyeing went well and I'm really very pleased with the colours I got.

 

Lily of the Valley/ Kielo 

(from left:2ng dye bath + copper sulfate 3%, 2nd dye bath + soda, 1st dye bath - all yarns premordanted with 10%alum + 5% CoT)

 

Paxillus involutus/ Pulkkosieni 

(premordanted with 10% alum & 5% CoT) 

I'm surprised and really happy with the terracotta red I got from the 1st dye bath. The colour is really nice and strong. I wonder if it has something to do with the freezing , as I left the yarn in my dye pot overnight, and in the morning it was covered with a layer of ice.... )  

 Ensimmäistä kertaa kokeilin värjäillä myrkyllisillä luonnonväreillä. Eli pataan meni kuihtuneita kielonlehtiä ja toisella kertaa pulkkosientä tuoreena (luin Anna-Karoliina Tetrin uudesta kirjasta, ettei ole suositeltavaa kuivata myrkkysieniä, vaan on parempi käyttää värjäykseen tuoreet pulkkosienet. Yleensä nimittäin lataan keräämäni värisienet kuivuriin ja pussitan värjäystä odottamaan. ) 

Tuo kielonlehtien antama syvä terrakotan punainen oli ihana yllätys. En tiedä mikä yhteensattuma sen sai aikaan, nimittäin kielollahan pitäisi saada tuollaisia keskimmäisen vyyhdin värisiä aprikoosin sävyjä aikaiseksi. Pulkkosienestäkin lähti varsin kaunis ruskea. Tosin huuhtomiseen meni ikuisuus kun lanka aina vain haisi ihan hirveälle. Onneksi sain lopulta karmaisevan lemun pois. 
Summa summarum, hyviä värin lähteitä molemmat. Takuulla värjään näillä uudelleenkin.

Blue from Japanese Indigo pt.2 - Väritatarella sinistä; osa 2

Everything's blue in this world... well not really, but in my dyepot that was the case for some time.
I've dyed yarn both blue and green. (by overdyeing my yellow yarns with japanese indigo). I also went ahead and tried dipping some undies and babywear into my ingotine dye and it worked! (colour stays fast even through 60-degree machine wash!)  'Some' photos  of the process to follow...

Sinistä siellä, sinistä täällä, sinistä päällä joka säällä? ei nyt ihan päde tuo loru, mutta sinistä on alkusyksystä värjätty melkoisesti. Joko ihan ihtellään tai sitten keltaiseksi värjättyjen lankojen päälle, jolloin lopputuloksena on ollut erilaisia (ihania!) vihreitä. Kokeilinpa jopa puuvillaisten vaatekappaleidenkin värjäystä samalla liemellä - ja hienosti onnistui. (väri kestää näköjään myös 60-asteen konepesun:-) 
Eli kuvakavalkadiin siitä värjäyksestä ja mitä on saatu aikaiseksi väritatarella...

How to extract blue from Japanese indigo - Kuinka uuttaa sinistä väritataresta

I'm frantically knitting more mittens and socks and hats as this week has finally brought dipping temperatures with it. It's officially autumn. But in the meanwhile - some pictures of my japanese indigo dyeing earlier this autumn.

No kylmenihän ne kelit sitten kertaheitolla. Täällä neulotaan lapasia, sukkia ja myssyjä niin nopsaan kuin mahdollista, jotta pienet sormet, varpaat ja korvat eivät paleltuisi. (juu ja onhan siellä jotain tietysti itellekin tulossa. uutta myssyä ja sellaista.) mutta niitä valmiita odotellessa vähän kuvia väritatarella värjäyksestä. tai paremminkin siitä värin uuttovaiheesta....

 

Japanese indigo plant. I've grown mine from the seed and they started flowering in early August. I'm hoping to get some seeds for next year from these plants but last night we had below zero temperatures, which ruined the leaves so basically I'm not dyeing anything more with my wilted Japanese indigo this year. 

Väritatar tuossa pihassa. Tilasin siemenet keväällä Englannista ja esikasvatin sisällä. Ulos siirsin siinä kesäkuun 12 päivän kieppeillä ja kasvit ovat todellakin viihtyneet ja kasvaneet s u u r i k s i . Toivon saavani näistä omista kasveistani siemenet ensi vuodeksi. Kukat ilmestyivät jo elokuun alkupuolella, mutta koska siemenien kypsyminen on tällä kasvilla niin hidasta jouduin tänään leikkaamaan viime yön pakkaselta hengissä säilyneet kukat maljakkoon. Toivottavasti kehittyvät siinä.

 Cutting the stems and separating leaves from the stalks. I've used old glass jar (5litres) to put my leaves into.
Erotellaan lehdet varsista ja sullotaan purkkiin. Olen käyttänyt tähän 5litran vanhaa karhu-purkkia. 

 Cover leaves with warm water (from tap) and place the jar into large kettle with water in it (double boiler system) heat the water up to 60 degrees Celsius.

Lisätään lämmintä vettä hanasta lehtien päälle niin, että lehdet peittyvät ja sitten koko purkki isoon kattilaan vesihauteeseen. Lämmitetään kunnes vesihauteen lämpö n. 60astetta.

 Keep up the temperatutre for about two hours or until leaves turn olive green and look wilted.

Pidetään lämpötila tasaisena n.60 asteessa kunnes lehdet muuttuvat uuttuneen näköisiksi, eli väri vaihtuu oliivinvihreäksi. Tähän meni noin kaksi tuntia

 Water in jar has a petrol blue hue - now put approx.50g of soda in the bottom of a large bucket.

Vesi on selvästi sinertävää kuten ylemmässä kuvassa. Nyt laitetaan n.50g (eli n.3ruokalusikallista) soodaa suuren tyhjän ämpärin pohjalle.

 Sieve the liquid directly on top of soda. Keep the leaves if you want to dye with them later to get a second colour from the same dye stuff. It's important to turn the liquid alkaline asap, to gain best possible blue.

Väriliemi kaadetaan siivilän läpi suoraan soodan päälle ämpäriin - jolloin liemi muuttuu samantien reilusti emäksiseksi. Tässä vaiheessa pinnalle muodostui heti vaahtoa.

 Start the airing process: I poured liquid from one bucket to another for about 15minuts. During this time the colour of liquid turned from blue green to blueberry blue.

Sitten hapetusta. Kaatelin lientä ämpäristä toiseen vartin verran. Hapettamisen aikana väriliemi muuttui sinertävän vihreästä tumman mustikan siniseksi.

 Then the liquid is placed back in the pot (temperature should be 45-50 degrees celsius at this point. I reheated the liquid up to that temperature) and the sodium dithionite is added. Then the dyebath needs to rest for about an hour during which the liquid turns yellow and it develops a surface film that looks metallic.

At this point dye bath is finally ready. Yarn needs to be properly washed, thoroughly wet, preferably warm, but no mordanting is needed. Then yarns are dipped into dyepot and left for 10minutes or so , after which they are lifted up, and the extra moisture is milked back into the pot. Yarns need to be aired and this is when they turn blue. It's almost like magic! (photos of this phase to follow in some other post. Otherwise there's just too many photos in this blog post...)

Kun hapetus/ilmaaminen on valmis kaadetaan paksuuntunut väriliemi kattilaan ja lämmitetään 50 asteeseen,  (ei yli!) jolloin lisätään natriumditioniitti. Kyseinen aine pelkistää liemen. Tähän menee noin tunti. Väriliemi on valmis kun pinnalle on muodostunut yhtenäinen metallinhohtoinen kalvo ja liemi sen alla on keltaista.  

Ja sitten pääsee värjäämään. Kunnolla pestyt, kosteat (ja mielellään lämpimät, etteivät laske liemen lämpötilaa) langat lasketaan värikylpyyn ja annetaan olla siellä 10minuuttia, sitten langat nostetaan ylös ja ylimääräinen neste puristetaan langoista takaisin kattilaan. Tässä vaiheessa lankojen (keltainen) väri alkaa muuttua hapen vaikutuksesta siniseksi. Tuo on se maaginen hetki, jota ei meinaa uskoa todeksi. (ja siitä kuvia sitten tuonnempana - tässä postauksessa on jo ihan tarpeeksi kuvia uutosta... ) Lankojen annetaan rauhassa saada happea vähintäänkin yhtä kauan kuin olivat padassa ja sitten voi toistaa käsittelyn. Lopputuloksena saatu väri (kunnollisen huuhtelun ja ulkona kuivaamisen jälkeen) näkyy alakuvassa. Nättejä sinisiä, huomattavasti morsinkovärjäyksellä saatuja sinisiä syvempiä sävyjä. Ihan ihmeellistä hommaa.

And after repeating that last step twice , then rinsing the yarns as normally  - this is the final colour. Very nice blues. So much more saturated colour than what I got from woad.

Woad blue, and not so blue - Morsingolla muutakin kuin sinistä

 My dye pot is simmering continuously and blogging about it is dragging behind somewhat. I just wanted to show that you can use woad to dye other colours than blue as well. It's obvious that overdyeing something that is yellow with blue pigment gives green. Which is how the above light green colour has been achieved. I overdyed a skein that had been originally dyed with dandelion and dipped it briefly (10minutes + 15minutes of airing - repeat twice) into woad dyebath.
The colour on the left however is also from woad. After extracting all blue pigment from the leaves instead of discarding leaves I kept them and used them next day to boil a new dye bath. Using the usual boiling method (boil dyestuff for about and hour then sieve and add mordanted yarn ...) I got that pinkish beige. Nice!

Below are almost all my woad dyed yarns, and then a photo that shows the contrast between two blues, lighter on from woad and the dark, saturated blue from japanese indigo. Love that darker blue.

 Morsingosta saa muitakin sävyjä lankaan kuin sinistä. Sehän on selviö, että keltaisen päälle kun värjää sinisellä  on lopputulos vihreää. Juuri näin tein vyyhdille voikukilla värjättyä lankaa ja dippasin sen morsinkoliemeen. Väri on varsin nätti vaaleanvihreä. Ehkä hieman yllättävämpi on morsingosta saatava keittoväri. Tuollainen omaan silmään varsin viehättävä vaaleanpunertava beige. Eli tuon saamiseksi olen ensin uuttanut morsingosta sinisen pigmentin ja värjännyt Riihivillan Leenan metodilla nuo siniset. Lehtien pois heittämisen sijaan olen säästänyt lehdet seuraavaan päivään ja keittänyt niistä sitten ihan normitapaan väriliemen (ruskean sellaisen). Mielenkiintoista miten samasta kasvista saa noinkin eri väriä kahdella eri metodilla. (tosin vielä ehkä yllättyneempi olen ollut kun olen testannut PH vaihtelun merkitystä Coreopsis värjäyksessä - mutta siitä myöhemmin) 

Alemmissa lankakuvissa lähes kaikki morsingolla värjäämäni sävyt ja alimmassa lankakuvassa kontrastia morsinko (vaal sininen) vrt. väritatar, jolla olen saanut aikaiseksi aivan uskomattoman värikylläisiä värejä.  Harmillisesti nämä blogipäivitykset eivät aivan ehdi pysyä värjäilyjeni ja neulomisieni vauhdissa....

Syksy on muuten tullut ja  metsät pukkaavat sieniä. Niitä nousee ihan kuin, noh - sieniä sateella! Ja olen tietysti yrittänyt päästä metsään aina kuin vain mahdollista. Kuvassa keräämiäni punavyöseitikkejä.  (näitä on lähimetsä pullollaan!) Olen tehnyt jo värjäyskokeilun tuoreilla punavyöseitikeillä ja nytkin kuivurissa hurisee kuivumassa uusi satsi, jolla voin sitten myöhemmin värjäillä.

It's mushroom season! I've been to forest picking mushrooms for dyeing and my vegetable dryer is working overtime as I'm drying mushies for later use. (Cortinarius armillatus in the photo)

The magical woad blue - Maagista morsinkovärjäystä

Last spring I bought some woad seeds. My aim was to be able to grow my own dye plants and to dye yarn blue... Now I've been harvesting and trying my hand at dyeing with both woad and japanese indigo and oh. It is like magick! Some photos of my woad dyeing experiment to follow:

 Keväällä ostin morsingon siemeniä ja kylvin ne, kastelin ja istutin taimet kukkapenkkiin... nyt ne ovat i-i-i-soja kasveja ja vaikka niillä jo pari kertaa olen värjännytkin (eli korjannut lehtiä sellaiset 1,6kg) niin ei sitä huomaa juurikaan. Vielä on morsinkoa yhteen jos toiseenkin värjäykseen. Puhumattakaan väritatarista joka on aivan fantastinen värikasvi. Näistä molemmistahan saa juuri sitä maagista sinistä. Indigosta puhutaan. Ja värjäys itsessään - noh. se tuntuu ihan taialta! Vihreää kasvia josta tulee erilaisten vaiheiden jälkeen keltainen väriliemi, josta nostettuna hapettamalla saadaan sinistä. Ihan ihmeellistä!