I made myself a woollen coat. Out of an army surplus wool blanket! And in the midst of the project it really did look like an army attire, but fortunately, in the end the finished jacket is not too much army and just a brilliantly fitting wool coat. And I love it. (This is a long post, but I want to write it step by step, so in case in a hurry - just skim the photos!)
Valmistin itselleni villakangastakin. Takin materiaaliksi päätyi lopultakin armeijan vanha ylijäämä villahuopa. Alkuvaiheessa epäilytti kun takki näytti niin paljon univormulta että lohkaisin maailman menettävän minussa univormuntekijän tai armeijan puvustajan... Onneksi sain takista lopultakin aivan ihanan, eikä ollenkaan liikaa armeijatyylisen. Voi miten onnellinen ja ylpeä tästä olenkaan. (ja se heijastuu suoraan postauksen pituuteen tällä kertaa, sillä aion selostaa koko homman askel askeleelta. Jos ei jaksa lukea niin no hätä...)
Here's how I made it.
Step 1: The initial sketch: this is how I envisioned it: an asymmetrical closing, standing collar, 2 piece sleeves, long vertical lines with pockets in them, + some nice closing system (not buttons)
Näin takki syntyi. 1: Suunnitelma: halusin suoralinjaisen villakangastakin. Pystykauluksen ja pystyleikkaukset. Kahden kappaleen hihan ja hyvin istuvan hartialinjan. Taskut ajattelin näppärästi laittavani pystyleikkauslinjoihin, ja kiinnytys oli tässä vaiheessa auki. Jotain muuta kuin tavalliset napit.
Step 2: Pattern making & toile. Pattern making was not too difficult. Only struggled with the collar and the 2 piece sleeve, however, the problems in fit were evident in toile, as can be seen from these photos:
2: Kaavoitus ja proton ompelu. Kaavoitus sujui vauhdikkaasti ja kaulusta sekä kahden kappaleen hihaa lukuunottamatta todella näpsästi. Ongelmat istuvuudessa alkoivat paljastua proton sovituksessa kuten näistä kuvista huomaa:
SO. The collar was a d i s a s t e r . Needed to redraw it completely. The sleeves were hanging too low and there was some extra horisontal space in the center back. Fixed all these. I also realised that the pocket idea that I originally had, would not work. No way I could insert pockets into those long vertical lines! So ended up changing pockets into diagonal welt-pockets. And then: tried to find a nice material. But could not find a wool fabric that would have been anything that I wanted (and I searched all Helsinki and Tallinn!) so I ended up cutting the coat out of an army surplus wool blanket. What a weird material! Obviously almost 100% wool, (can tell this from how it behaved when steaming it etc.) but also some straw, cotton slub and some other fibres in the mix. Looks like a true wartime material, where everything that has been available has been used in the mix. Noneofthe less a beautiful and warm material. In just a perfect shade of grey!)
Ensimmäinen sovitus oli paljastava. Toki lakanakangas asettuu eri lailla kuin villakangas mutta silti oli nähtävissä että kaulus oli täysi susi. Olan pituus oli ihan väärä (lyhensin aika paljon) ja selkään jäi pussiin kangasta, joten sieltä piti ottaa parin sentin poisto. Tajusin myös ettei taskuja voisi istuttaa pystysaumoihin koska ne menisivät silloin päällekkäin. Ei hyvä. Eli taskuidea muuttui vinoiksi kaitaletaskuiksi. Kun sain kaikki ongelmat korjattua kaavoihin, hengitin. Luulin että vaikein osa oli takana. Mutta äkkiä paljastui ettei mistään kangaskaupasta löytynyt villakangasta jonka olisin kelpuuttanut. Kävin Helsingin ja pääkaupunkiseudun kangaskaupat läpi. Ei mitään. Kävin Tallinnan liikkeet läpi: ei mitään. Lopulta päädyin leikkaamaan takin vanhasta armeijan ylijäämä huovasta joka onkin materiaalina varsin mielenkiintoinen:
Kankaan käyttäytymisestä päätellen se on lähes 100% villaa, ja muokkautui ihanasti höyryllä. Väri on täydellisen elävän harmaa mutta mikä sen elävyyden tuo: no huopaan kudotut oljenpätkät ja erinäiset langanpätkät jotka ovat jotain lumppua. Näyttää ihan sota-aikana valmistetulta - siis niin, että kaikki käytettävissä oleva materiaali on hyödynnetty. Ihanaa!
The actual sewing process was a bliss: everything went just smootly: I did not have to unravel one stitch (this never happens to me in normal life!). Lovely. And my friend helped to insert sleeves properly - so in the finished coat the shoulderline is immaculate!
Ompelu olikin sitten tanssia yliopiston uuden Pfaffin kanssa (voi yläsyötin! kirjoittaisin oodin jos osaisin) en joutunut purkamaan yhtyään ainoaa pistoa, ja hihojen istutuskin sujui täydellisesti opiskelukaverin avustamana (kiitos Elina Ö.!) Lopputuloksena täydellinen hartialinja. Ei mulla tällaista ole ikinä missään takissa aiemmin ollutkaan!
And the finished jacket fits EXACTLY like I wanted it to fit. So warm and lovely. I'm ridiculously proud of this. The closing is with clasps. And they fit the style so well me-thinks... Plus the coat looks great both clasped closed and when the top two clasps are left open (that was a surprise to me...)
Ja takista tuli ihana! Se istuu juuri niin hyvin kuin voisi ikinä toivoa ja tuo kiinnityssysteemi jonka toteutin carabiinihakasilla on siisti yksityiskohta. Sopivat hyvin tyyliin. Kun vielä yllättäen takki näyttää todella hyvältä myös kaksi ylintä hakaa auki, niin tässä on todella voittaja olo! (en ollut yhtään ajatellut miltä takki näyttäisi auki. mutta sehän toimii!) Ei voi muuta sanoa kuin että ihanin tässä koulutuksessa tehty työ ikinä ja todella mahtavalta tuntuu pitää omien mittojen mukaan tehtyä takkia joka istuu ihan täydellisesti. Mahtava tunne.
