Sometimes, I find myself yearning for "novelty" yarns, although they very rarely knit well or produce good results. However, this time I fell for a lovely turquoise skein of Feza Alp natural, without any clue what to use it for. The yarn has lengths of different yarns that are tied together. There's linen, silk, viscose, cotton and all possible conditions in a gorgeous turquoise colour. So this is what it became:
Pattern: none. chevron stitch all the way, then grafting the ends together to form a loop scarf.
Yarn: Feza Alp natural in #711
Needles: 4mm
Joskus huomaan silitteleväni ns. novelty lankoja lankakaupassa. Harvoin niitä ostan, koska kokemus on osoittanut että neulottu lopputulos harvemmin on millään tavoin hyvä. Mutta tällä kertaa löysin itseni kotoa juuri ostettu Fezan Alp natural vyyhti sylissä. Turkoosin kaunis sävy vei mukanaan... Hetken piti pohtia mitä siitä ihanasta vyyhdistä neuloisi että saisi jonkun käytettävän ja toimivan neulomuksen aikaiseksi. Päädyin nelomaan putkihuivin jossa missoni-tyylinen siksak malli.
Langassa on iloisesti peräkkäin silkkiä, viskoosia, puuvillaa ja pellavaa. Eli raitoja syntyy luonnostaan. Tämä oli nopeasti neulottu ja ihan kiva kyllä. Tällaiselle langalle tyypillisesti lanka oli paremman näköinen vyyhdillä kuin neulottuna. Silti - ihan käytettävä väriläiskä jonka vetäisee hyvillä mielin piristykseksi kaulaan.
Friday, 27 February 2015
Friday, 20 February 2015
Forgotten fair-isle hat - Unohdettu kirjoneulemyssy
Remember this blog post from last summer? yep. It's been a while. I actually finished the hat very soon after posting the WIP photo here, but then completely forgot to blog about the finished hat.
So here it is:
Pattern is from a knitting book with nordic knitting patterns (an American book, cannot remember the name of it anymore though... )
I used, yet again, the yarn that I've dyed myself with woad (blue), rowan (dark green-brown) lily of the valley (apricot) St John's wort (yellow green) , cow parsley (grey green) etc. The pattern is way cool. It has a doubled lower edge, with corrugated rib in two colours showing on the right side. After that it is 2 colours on a row fair isle. Such a fun and relatively easy project to knit. Very warm too!
Melkein unohdin blogata tämän hatun valmistuneena... Myssyn neulonnanhan aloittelin jo elokuussa ja silloin innostuneena esittelin langat ja vaiheessa olevaa neulomusta. Myssy valmistuikin melko pian tuon postauksen jälkeen, mutta jostain syystä kuvien otto unohtui.
Myssy on todella lämmin langanjuoksujen takia. Lakiosuus on kokonaan kirjoneuletta, jossa kaksi väriä kerroksella. Helppoa siis. Tämä malli on suoraan otettu amerikkalaisesta neulontakirjasta (pohjoismaiset neuleet? - ei muistu nimi nyt mieleen), mutta värit olen tietysti muuttanut mieleisiksi.
Mallin nimi oli muistaakseni Myrsky. Vähän modasin alareunaa niin, että se on kaksinkertainen mutta nurjalle kääntyvä osuus on tavallista 2o 2n joustinta, ja päällenäkyvä osuus tuota kaksiväristä joustinta.
So here it is:
Pattern is from a knitting book with nordic knitting patterns (an American book, cannot remember the name of it anymore though... )
I used, yet again, the yarn that I've dyed myself with woad (blue), rowan (dark green-brown) lily of the valley (apricot) St John's wort (yellow green) , cow parsley (grey green) etc. The pattern is way cool. It has a doubled lower edge, with corrugated rib in two colours showing on the right side. After that it is 2 colours on a row fair isle. Such a fun and relatively easy project to knit. Very warm too!
Melkein unohdin blogata tämän hatun valmistuneena... Myssyn neulonnanhan aloittelin jo elokuussa ja silloin innostuneena esittelin langat ja vaiheessa olevaa neulomusta. Myssy valmistuikin melko pian tuon postauksen jälkeen, mutta jostain syystä kuvien otto unohtui.
Myssy on todella lämmin langanjuoksujen takia. Lakiosuus on kokonaan kirjoneuletta, jossa kaksi väriä kerroksella. Helppoa siis. Tämä malli on suoraan otettu amerikkalaisesta neulontakirjasta (pohjoismaiset neuleet? - ei muistu nimi nyt mieleen), mutta värit olen tietysti muuttanut mieleisiksi.
Mallin nimi oli muistaakseni Myrsky. Vähän modasin alareunaa niin, että se on kaksinkertainen mutta nurjalle kääntyvä osuus on tavallista 2o 2n joustinta, ja päällenäkyvä osuus tuota kaksiväristä joustinta.
Sunday, 15 February 2015
Army of me - Melkein univormuntekijä...
I made myself a woollen coat. Out of an army surplus wool blanket! And in the midst of the project it really did look like an army attire, but fortunately, in the end the finished jacket is not too much army and just a brilliantly fitting wool coat. And I love it. (This is a long post, but I want to write it step by step, so in case in a hurry - just skim the photos!)
Valmistin itselleni villakangastakin. Takin materiaaliksi päätyi lopultakin armeijan vanha ylijäämä villahuopa. Alkuvaiheessa epäilytti kun takki näytti niin paljon univormulta että lohkaisin maailman menettävän minussa univormuntekijän tai armeijan puvustajan... Onneksi sain takista lopultakin aivan ihanan, eikä ollenkaan liikaa armeijatyylisen. Voi miten onnellinen ja ylpeä tästä olenkaan. (ja se heijastuu suoraan postauksen pituuteen tällä kertaa, sillä aion selostaa koko homman askel askeleelta. Jos ei jaksa lukea niin no hätä...)
Here's how I made it.
Step 1: The initial sketch: this is how I envisioned it: an asymmetrical closing, standing collar, 2 piece sleeves, long vertical lines with pockets in them, + some nice closing system (not buttons)
Näin takki syntyi. 1: Suunnitelma: halusin suoralinjaisen villakangastakin. Pystykauluksen ja pystyleikkaukset. Kahden kappaleen hihan ja hyvin istuvan hartialinjan. Taskut ajattelin näppärästi laittavani pystyleikkauslinjoihin, ja kiinnytys oli tässä vaiheessa auki. Jotain muuta kuin tavalliset napit.
Step 2: Pattern making & toile. Pattern making was not too difficult. Only struggled with the collar and the 2 piece sleeve, however, the problems in fit were evident in toile, as can be seen from these photos:
2: Kaavoitus ja proton ompelu. Kaavoitus sujui vauhdikkaasti ja kaulusta sekä kahden kappaleen hihaa lukuunottamatta todella näpsästi. Ongelmat istuvuudessa alkoivat paljastua proton sovituksessa kuten näistä kuvista huomaa:
SO. The collar was a d i s a s t e r . Needed to redraw it completely. The sleeves were hanging too low and there was some extra horisontal space in the center back. Fixed all these. I also realised that the pocket idea that I originally had, would not work. No way I could insert pockets into those long vertical lines! So ended up changing pockets into diagonal welt-pockets. And then: tried to find a nice material. But could not find a wool fabric that would have been anything that I wanted (and I searched all Helsinki and Tallinn!) so I ended up cutting the coat out of an army surplus wool blanket. What a weird material! Obviously almost 100% wool, (can tell this from how it behaved when steaming it etc.) but also some straw, cotton slub and some other fibres in the mix. Looks like a true wartime material, where everything that has been available has been used in the mix. Noneofthe less a beautiful and warm material. In just a perfect shade of grey!)
Ensimmäinen sovitus oli paljastava. Toki lakanakangas asettuu eri lailla kuin villakangas mutta silti oli nähtävissä että kaulus oli täysi susi. Olan pituus oli ihan väärä (lyhensin aika paljon) ja selkään jäi pussiin kangasta, joten sieltä piti ottaa parin sentin poisto. Tajusin myös ettei taskuja voisi istuttaa pystysaumoihin koska ne menisivät silloin päällekkäin. Ei hyvä. Eli taskuidea muuttui vinoiksi kaitaletaskuiksi. Kun sain kaikki ongelmat korjattua kaavoihin, hengitin. Luulin että vaikein osa oli takana. Mutta äkkiä paljastui ettei mistään kangaskaupasta löytynyt villakangasta jonka olisin kelpuuttanut. Kävin Helsingin ja pääkaupunkiseudun kangaskaupat läpi. Ei mitään. Kävin Tallinnan liikkeet läpi: ei mitään. Lopulta päädyin leikkaamaan takin vanhasta armeijan ylijäämä huovasta joka onkin materiaalina varsin mielenkiintoinen:
Kankaan käyttäytymisestä päätellen se on lähes 100% villaa, ja muokkautui ihanasti höyryllä. Väri on täydellisen elävän harmaa mutta mikä sen elävyyden tuo: no huopaan kudotut oljenpätkät ja erinäiset langanpätkät jotka ovat jotain lumppua. Näyttää ihan sota-aikana valmistetulta - siis niin, että kaikki käytettävissä oleva materiaali on hyödynnetty. Ihanaa!
The actual sewing process was a bliss: everything went just smootly: I did not have to unravel one stitch (this never happens to me in normal life!). Lovely. And my friend helped to insert sleeves properly - so in the finished coat the shoulderline is immaculate!
Ompelu olikin sitten tanssia yliopiston uuden Pfaffin kanssa (voi yläsyötin! kirjoittaisin oodin jos osaisin) en joutunut purkamaan yhtyään ainoaa pistoa, ja hihojen istutuskin sujui täydellisesti opiskelukaverin avustamana (kiitos Elina Ö.!) Lopputuloksena täydellinen hartialinja. Ei mulla tällaista ole ikinä missään takissa aiemmin ollutkaan!
And the finished jacket fits EXACTLY like I wanted it to fit. So warm and lovely. I'm ridiculously proud of this. The closing is with clasps. And they fit the style so well me-thinks... Plus the coat looks great both clasped closed and when the top two clasps are left open (that was a surprise to me...)
Ja takista tuli ihana! Se istuu juuri niin hyvin kuin voisi ikinä toivoa ja tuo kiinnityssysteemi jonka toteutin carabiinihakasilla on siisti yksityiskohta. Sopivat hyvin tyyliin. Kun vielä yllättäen takki näyttää todella hyvältä myös kaksi ylintä hakaa auki, niin tässä on todella voittaja olo! (en ollut yhtään ajatellut miltä takki näyttäisi auki. mutta sehän toimii!) Ei voi muuta sanoa kuin että ihanin tässä koulutuksessa tehty työ ikinä ja todella mahtavalta tuntuu pitää omien mittojen mukaan tehtyä takkia joka istuu ihan täydellisesti. Mahtava tunne.
Valmistin itselleni villakangastakin. Takin materiaaliksi päätyi lopultakin armeijan vanha ylijäämä villahuopa. Alkuvaiheessa epäilytti kun takki näytti niin paljon univormulta että lohkaisin maailman menettävän minussa univormuntekijän tai armeijan puvustajan... Onneksi sain takista lopultakin aivan ihanan, eikä ollenkaan liikaa armeijatyylisen. Voi miten onnellinen ja ylpeä tästä olenkaan. (ja se heijastuu suoraan postauksen pituuteen tällä kertaa, sillä aion selostaa koko homman askel askeleelta. Jos ei jaksa lukea niin no hätä...)
Here's how I made it.
Step 1: The initial sketch: this is how I envisioned it: an asymmetrical closing, standing collar, 2 piece sleeves, long vertical lines with pockets in them, + some nice closing system (not buttons)
Näin takki syntyi. 1: Suunnitelma: halusin suoralinjaisen villakangastakin. Pystykauluksen ja pystyleikkaukset. Kahden kappaleen hihan ja hyvin istuvan hartialinjan. Taskut ajattelin näppärästi laittavani pystyleikkauslinjoihin, ja kiinnytys oli tässä vaiheessa auki. Jotain muuta kuin tavalliset napit.
Step 2: Pattern making & toile. Pattern making was not too difficult. Only struggled with the collar and the 2 piece sleeve, however, the problems in fit were evident in toile, as can be seen from these photos:
2: Kaavoitus ja proton ompelu. Kaavoitus sujui vauhdikkaasti ja kaulusta sekä kahden kappaleen hihaa lukuunottamatta todella näpsästi. Ongelmat istuvuudessa alkoivat paljastua proton sovituksessa kuten näistä kuvista huomaa:
SO. The collar was a d i s a s t e r . Needed to redraw it completely. The sleeves were hanging too low and there was some extra horisontal space in the center back. Fixed all these. I also realised that the pocket idea that I originally had, would not work. No way I could insert pockets into those long vertical lines! So ended up changing pockets into diagonal welt-pockets. And then: tried to find a nice material. But could not find a wool fabric that would have been anything that I wanted (and I searched all Helsinki and Tallinn!) so I ended up cutting the coat out of an army surplus wool blanket. What a weird material! Obviously almost 100% wool, (can tell this from how it behaved when steaming it etc.) but also some straw, cotton slub and some other fibres in the mix. Looks like a true wartime material, where everything that has been available has been used in the mix. Noneofthe less a beautiful and warm material. In just a perfect shade of grey!)
Ensimmäinen sovitus oli paljastava. Toki lakanakangas asettuu eri lailla kuin villakangas mutta silti oli nähtävissä että kaulus oli täysi susi. Olan pituus oli ihan väärä (lyhensin aika paljon) ja selkään jäi pussiin kangasta, joten sieltä piti ottaa parin sentin poisto. Tajusin myös ettei taskuja voisi istuttaa pystysaumoihin koska ne menisivät silloin päällekkäin. Ei hyvä. Eli taskuidea muuttui vinoiksi kaitaletaskuiksi. Kun sain kaikki ongelmat korjattua kaavoihin, hengitin. Luulin että vaikein osa oli takana. Mutta äkkiä paljastui ettei mistään kangaskaupasta löytynyt villakangasta jonka olisin kelpuuttanut. Kävin Helsingin ja pääkaupunkiseudun kangaskaupat läpi. Ei mitään. Kävin Tallinnan liikkeet läpi: ei mitään. Lopulta päädyin leikkaamaan takin vanhasta armeijan ylijäämä huovasta joka onkin materiaalina varsin mielenkiintoinen:
Kankaan käyttäytymisestä päätellen se on lähes 100% villaa, ja muokkautui ihanasti höyryllä. Väri on täydellisen elävän harmaa mutta mikä sen elävyyden tuo: no huopaan kudotut oljenpätkät ja erinäiset langanpätkät jotka ovat jotain lumppua. Näyttää ihan sota-aikana valmistetulta - siis niin, että kaikki käytettävissä oleva materiaali on hyödynnetty. Ihanaa!
The actual sewing process was a bliss: everything went just smootly: I did not have to unravel one stitch (this never happens to me in normal life!). Lovely. And my friend helped to insert sleeves properly - so in the finished coat the shoulderline is immaculate!
Ompelu olikin sitten tanssia yliopiston uuden Pfaffin kanssa (voi yläsyötin! kirjoittaisin oodin jos osaisin) en joutunut purkamaan yhtyään ainoaa pistoa, ja hihojen istutuskin sujui täydellisesti opiskelukaverin avustamana (kiitos Elina Ö.!) Lopputuloksena täydellinen hartialinja. Ei mulla tällaista ole ikinä missään takissa aiemmin ollutkaan!
And the finished jacket fits EXACTLY like I wanted it to fit. So warm and lovely. I'm ridiculously proud of this. The closing is with clasps. And they fit the style so well me-thinks... Plus the coat looks great both clasped closed and when the top two clasps are left open (that was a surprise to me...)
Ja takista tuli ihana! Se istuu juuri niin hyvin kuin voisi ikinä toivoa ja tuo kiinnityssysteemi jonka toteutin carabiinihakasilla on siisti yksityiskohta. Sopivat hyvin tyyliin. Kun vielä yllättäen takki näyttää todella hyvältä myös kaksi ylintä hakaa auki, niin tässä on todella voittaja olo! (en ollut yhtään ajatellut miltä takki näyttäisi auki. mutta sehän toimii!) Ei voi muuta sanoa kuin että ihanin tässä koulutuksessa tehty työ ikinä ja todella mahtavalta tuntuu pitää omien mittojen mukaan tehtyä takkia joka istuu ihan täydellisesti. Mahtava tunne.
Wednesday, 4 February 2015
Dress day - Mekkopäivä
Here's something that I sewed for a clothing course: a little charcoal dress. As this was a part of the advanced clothing and pattern making course. I've made it from start to finish. Including initial design, pattern drawing, toile making & sewing. It came out pretty much like I envisioned it. So happy to improve my pattern drawing skills. Somehow I've found pattern making sort of tricky and mysterious (and made a lot of mistakes in it) but this time everything sort of worked from the beginning. Such a great feeling.
The initial sketch: (my drawing skills could be better, but at least the idea comes through...)
Alkuperäinen piirrosidea mekosta. (pitänee harjoitella piirtämistä...)
I love the side profile of the dress. It fits beautifully.
Mekon sivuprofiili on lähes lempijuttuni tässä mekossa. Istuvuus hyvä.
And those little darts on the neckline. A subtle detail.
Pääntien säteittäiset laskokset ovat oikeastaan mekon ainoa yksityiskohta. (ja näitä sai ihan ajatuksen kanssa kaavoituksessa piirtää, jotta sain siirrettyä rintamuotolaskosten väljyyden oikein pääntielle.)
Tämän mekon ompelin siis syventävän kaavoituksen ja vaatetuksen kurssityönä. Piti tehdä mekko, ja kun minulla ei ole käyttöä juhlamekoille niin suunnittelin, kaavoitin ja valmistin tällaisen rennohkon arkimekon. Mekko on kokonaan vuorattu, ja sivussa on piilovetoketju. Mekko onnistui hyvin vaikka kaavoitus vähän jännittikin. Nyt ensimmäistä kertaa tuntui, että olen vihdoin oivaltanut kuinka kaavoitetaan suunnitelman mukaan. Eikä se lopulta niin vaikeaa ollutkaan. Sitä tekemisen riemua kun oppii uutta. Ja lopputuloksena kiva mekko jota voi tarpeen mukaan muunnella vöillä , huiveilla ja muilla asusteilla. Me like!
The initial sketch: (my drawing skills could be better, but at least the idea comes through...)
Alkuperäinen piirrosidea mekosta. (pitänee harjoitella piirtämistä...)
I love the side profile of the dress. It fits beautifully.
Mekon sivuprofiili on lähes lempijuttuni tässä mekossa. Istuvuus hyvä.
And those little darts on the neckline. A subtle detail.
Pääntien säteittäiset laskokset ovat oikeastaan mekon ainoa yksityiskohta. (ja näitä sai ihan ajatuksen kanssa kaavoituksessa piirtää, jotta sain siirrettyä rintamuotolaskosten väljyyden oikein pääntielle.)
Tämän mekon ompelin siis syventävän kaavoituksen ja vaatetuksen kurssityönä. Piti tehdä mekko, ja kun minulla ei ole käyttöä juhlamekoille niin suunnittelin, kaavoitin ja valmistin tällaisen rennohkon arkimekon. Mekko on kokonaan vuorattu, ja sivussa on piilovetoketju. Mekko onnistui hyvin vaikka kaavoitus vähän jännittikin. Nyt ensimmäistä kertaa tuntui, että olen vihdoin oivaltanut kuinka kaavoitetaan suunnitelman mukaan. Eikä se lopulta niin vaikeaa ollutkaan. Sitä tekemisen riemua kun oppii uutta. Ja lopputuloksena kiva mekko jota voi tarpeen mukaan muunnella vöillä , huiveilla ja muilla asusteilla. Me like!
Subscribe to:
Posts (Atom)