How to extract blue from Japanese indigo - Kuinka uuttaa sinistä väritataresta

I'm frantically knitting more mittens and socks and hats as this week has finally brought dipping temperatures with it. It's officially autumn. But in the meanwhile - some pictures of my japanese indigo dyeing earlier this autumn.

No kylmenihän ne kelit sitten kertaheitolla. Täällä neulotaan lapasia, sukkia ja myssyjä niin nopsaan kuin mahdollista, jotta pienet sormet, varpaat ja korvat eivät paleltuisi. (juu ja onhan siellä jotain tietysti itellekin tulossa. uutta myssyä ja sellaista.) mutta niitä valmiita odotellessa vähän kuvia väritatarella värjäyksestä. tai paremminkin siitä värin uuttovaiheesta....

 

Japanese indigo plant. I've grown mine from the seed and they started flowering in early August. I'm hoping to get some seeds for next year from these plants but last night we had below zero temperatures, which ruined the leaves so basically I'm not dyeing anything more with my wilted Japanese indigo this year. 

Väritatar tuossa pihassa. Tilasin siemenet keväällä Englannista ja esikasvatin sisällä. Ulos siirsin siinä kesäkuun 12 päivän kieppeillä ja kasvit ovat todellakin viihtyneet ja kasvaneet s u u r i k s i . Toivon saavani näistä omista kasveistani siemenet ensi vuodeksi. Kukat ilmestyivät jo elokuun alkupuolella, mutta koska siemenien kypsyminen on tällä kasvilla niin hidasta jouduin tänään leikkaamaan viime yön pakkaselta hengissä säilyneet kukat maljakkoon. Toivottavasti kehittyvät siinä.

 Cutting the stems and separating leaves from the stalks. I've used old glass jar (5litres) to put my leaves into.
Erotellaan lehdet varsista ja sullotaan purkkiin. Olen käyttänyt tähän 5litran vanhaa karhu-purkkia. 

 Cover leaves with warm water (from tap) and place the jar into large kettle with water in it (double boiler system) heat the water up to 60 degrees Celsius.

Lisätään lämmintä vettä hanasta lehtien päälle niin, että lehdet peittyvät ja sitten koko purkki isoon kattilaan vesihauteeseen. Lämmitetään kunnes vesihauteen lämpö n. 60astetta.

 Keep up the temperatutre for about two hours or until leaves turn olive green and look wilted.

Pidetään lämpötila tasaisena n.60 asteessa kunnes lehdet muuttuvat uuttuneen näköisiksi, eli väri vaihtuu oliivinvihreäksi. Tähän meni noin kaksi tuntia

 Water in jar has a petrol blue hue - now put approx.50g of soda in the bottom of a large bucket.

Vesi on selvästi sinertävää kuten ylemmässä kuvassa. Nyt laitetaan n.50g (eli n.3ruokalusikallista) soodaa suuren tyhjän ämpärin pohjalle.

 Sieve the liquid directly on top of soda. Keep the leaves if you want to dye with them later to get a second colour from the same dye stuff. It's important to turn the liquid alkaline asap, to gain best possible blue.

Väriliemi kaadetaan siivilän läpi suoraan soodan päälle ämpäriin - jolloin liemi muuttuu samantien reilusti emäksiseksi. Tässä vaiheessa pinnalle muodostui heti vaahtoa.

 Start the airing process: I poured liquid from one bucket to another for about 15minuts. During this time the colour of liquid turned from blue green to blueberry blue.

Sitten hapetusta. Kaatelin lientä ämpäristä toiseen vartin verran. Hapettamisen aikana väriliemi muuttui sinertävän vihreästä tumman mustikan siniseksi.

 Then the liquid is placed back in the pot (temperature should be 45-50 degrees celsius at this point. I reheated the liquid up to that temperature) and the sodium dithionite is added. Then the dyebath needs to rest for about an hour during which the liquid turns yellow and it develops a surface film that looks metallic.

At this point dye bath is finally ready. Yarn needs to be properly washed, thoroughly wet, preferably warm, but no mordanting is needed. Then yarns are dipped into dyepot and left for 10minutes or so , after which they are lifted up, and the extra moisture is milked back into the pot. Yarns need to be aired and this is when they turn blue. It's almost like magic! (photos of this phase to follow in some other post. Otherwise there's just too many photos in this blog post...)

Kun hapetus/ilmaaminen on valmis kaadetaan paksuuntunut väriliemi kattilaan ja lämmitetään 50 asteeseen,  (ei yli!) jolloin lisätään natriumditioniitti. Kyseinen aine pelkistää liemen. Tähän menee noin tunti. Väriliemi on valmis kun pinnalle on muodostunut yhtenäinen metallinhohtoinen kalvo ja liemi sen alla on keltaista.  

Ja sitten pääsee värjäämään. Kunnolla pestyt, kosteat (ja mielellään lämpimät, etteivät laske liemen lämpötilaa) langat lasketaan värikylpyyn ja annetaan olla siellä 10minuuttia, sitten langat nostetaan ylös ja ylimääräinen neste puristetaan langoista takaisin kattilaan. Tässä vaiheessa lankojen (keltainen) väri alkaa muuttua hapen vaikutuksesta siniseksi. Tuo on se maaginen hetki, jota ei meinaa uskoa todeksi. (ja siitä kuvia sitten tuonnempana - tässä postauksessa on jo ihan tarpeeksi kuvia uutosta... ) Lankojen annetaan rauhassa saada happea vähintäänkin yhtä kauan kuin olivat padassa ja sitten voi toistaa käsittelyn. Lopputuloksena saatu väri (kunnollisen huuhtelun ja ulkona kuivaamisen jälkeen) näkyy alakuvassa. Nättejä sinisiä, huomattavasti morsinkovärjäyksellä saatuja sinisiä syvempiä sävyjä. Ihan ihmeellistä hommaa.

And after repeating that last step twice , then rinsing the yarns as normally  - this is the final colour. Very nice blues. So much more saturated colour than what I got from woad.

Black granite Bubbles - Graniittikuplat

Every once in a while someone writes a pattern that is so tempting that it needs to be knitted immediately. This was one of those times. A free pattern for these mittens is available via Ravelry. 
This yarn combo makes me think of black granite. I'm definitely making more of these.

Pattern: Kupla-mittens by Soile Pyhänniska
Yarns: Twilleys Freedom spirit in Dignity and Zitron Cambio (dyed with onion skins)
Needles: 4mm dpns

Joskus vastaan tulee neulemalli joka on pakko neuloa. Heti. Niin kävi Soilen Kuplalapasten kanssa heti kun niihin silmäni iskin. Langatkin nappasin lankakorin pohjilta kun en päässyt enää lasten nukkuessa yläkaapista muita lankoja kaivelemaan - joten sen vuoksi tällainen lankakombo. Toimii kyllä ihan mukavasti näinkin. Tulee mieleen musta graniitti... 

Neuloin nämä kahden päivän aikana oikeastaan pelkästään luennoilla. Nopsaa ja koukuttavaa neulottavaa. Suosittelen lämpimästä ohjetta! Teen vielä parin näitä ainakin jollekin neitokaisista...

Woad blue, and not so blue - Morsingolla muutakin kuin sinistä

 My dye pot is simmering continuously and blogging about it is dragging behind somewhat. I just wanted to show that you can use woad to dye other colours than blue as well. It's obvious that overdyeing something that is yellow with blue pigment gives green. Which is how the above light green colour has been achieved. I overdyed a skein that had been originally dyed with dandelion and dipped it briefly (10minutes + 15minutes of airing - repeat twice) into woad dyebath.
The colour on the left however is also from woad. After extracting all blue pigment from the leaves instead of discarding leaves I kept them and used them next day to boil a new dye bath. Using the usual boiling method (boil dyestuff for about and hour then sieve and add mordanted yarn ...) I got that pinkish beige. Nice!

Below are almost all my woad dyed yarns, and then a photo that shows the contrast between two blues, lighter on from woad and the dark, saturated blue from japanese indigo. Love that darker blue.

 Morsingosta saa muitakin sävyjä lankaan kuin sinistä. Sehän on selviö, että keltaisen päälle kun värjää sinisellä  on lopputulos vihreää. Juuri näin tein vyyhdille voikukilla värjättyä lankaa ja dippasin sen morsinkoliemeen. Väri on varsin nätti vaaleanvihreä. Ehkä hieman yllättävämpi on morsingosta saatava keittoväri. Tuollainen omaan silmään varsin viehättävä vaaleanpunertava beige. Eli tuon saamiseksi olen ensin uuttanut morsingosta sinisen pigmentin ja värjännyt Riihivillan Leenan metodilla nuo siniset. Lehtien pois heittämisen sijaan olen säästänyt lehdet seuraavaan päivään ja keittänyt niistä sitten ihan normitapaan väriliemen (ruskean sellaisen). Mielenkiintoista miten samasta kasvista saa noinkin eri väriä kahdella eri metodilla. (tosin vielä ehkä yllättyneempi olen ollut kun olen testannut PH vaihtelun merkitystä Coreopsis värjäyksessä - mutta siitä myöhemmin) 

Alemmissa lankakuvissa lähes kaikki morsingolla värjäämäni sävyt ja alimmassa lankakuvassa kontrastia morsinko (vaal sininen) vrt. väritatar, jolla olen saanut aikaiseksi aivan uskomattoman värikylläisiä värejä.  Harmillisesti nämä blogipäivitykset eivät aivan ehdi pysyä värjäilyjeni ja neulomisieni vauhdissa....

Syksy on muuten tullut ja  metsät pukkaavat sieniä. Niitä nousee ihan kuin, noh - sieniä sateella! Ja olen tietysti yrittänyt päästä metsään aina kuin vain mahdollista. Kuvassa keräämiäni punavyöseitikkejä.  (näitä on lähimetsä pullollaan!) Olen tehnyt jo värjäyskokeilun tuoreilla punavyöseitikeillä ja nytkin kuivurissa hurisee kuivumassa uusi satsi, jolla voin sitten myöhemmin värjäillä.

It's mushroom season! I've been to forest picking mushrooms for dyeing and my vegetable dryer is working overtime as I'm drying mushies for later use. (Cortinarius armillatus in the photo)

Black lace with a bit of cream - Mustaa pitsineuletta kerman kera

Hey there - look: a finished knit project! I had postponed knitting this timeless lace-knit sweater for a couple of years, and finally got round actually knitting it. And it turned out pretty nice I think...

Pattern: Bellflower by Amanda Crawford
Yarns: Jager Siena in black and Araucania Ruca in cream
Needles: 3,75mm

Like always - pattern writing in Rowan magazines is impeccable. I do adore those magazines. Photos are always so pretty and everything is just so, well... So very British. There are many projects that I would like to knit of those magazines (I have them all - except the last one from the last 5 years..) And I still flip them through every now and then, just to see photos. Getting inspired. Whatever.

Anyhow, this sweater turned out very comfy and sort of vintagey, due to my chosen colour combo. I did think about choosing a completely different border colour (lime anyone?) but then after some pondering went with the cream. And it was a good call - me thinks.

Kun pitää kovasti jostain neulemallista ja harkitsee ajoittain sen neulomista niin jossain vaiheessa tulee se hetki, jolloin kannattaa valita lanka ja aloittaa itse neulominen. Näin kävi tämän ihanaisen pitsineuleen kanssa. Mallin on Rowan Magazinesta, jotka on aivan lempi neulelehtiäni. Selailen vanhoja numeroita jatkuvasti ihan vain niiden kuvien ja ulkoasun vuoksi. Ja on sieltä sentään jotain tullut matkanvarrella neulottuakin. Ihania kuvia, ja huolella kirjoitettuja ohjeita. 

No mutta tähän uuteen puserooni. Siihen nimittäin meinasi ensin tulla limenvihreät reunukset, joiden kanssa look olisi ollut varsin eri henkinen. Onneksi jostain syystä vaihdoinkin tuon reunusten värin kermanvaaleaan sokeriruokolankaan ja lopputulos on todella mieleinen. (ehkä vähän tuo mieleen jotain ranskalaisen tarjoilijan asua, mutta eipä tuo haittaa. värikombo ja nelikulmainen pääntie sen tekee) 
Tykkään tästä todella paljon. Ja käyttöönkin se on jo päässyt...